Käyttäjien rooleja sosiaalisissa verkostoissa

Tämä artikkeli on näyteluku Sosiaalisen median käsikirjasta (4.2.2. luku, s. 177-181).

Seuraavassa käydään läpi joitakin tavallisimpia käyttäjien rooleja sosiaalisissa verkostoissa. Lista perustuu käytännön kokemuksiin pikemmin kuin tutkimustuloksiin. Suurinta osaa sosiaalisen median käyttäjistä ei voi sijoittaa suoraan mihinkään yksittäiseen rooliin, vaan samalla ihmisellä on yleensä useita vaihtelevia rooleja, joista muutamat ovat hallitsevampia kuin toiset.

Mielipidejohtajat

On yleinen harhakäsitys, että sosiaalisessa mediassa voi noin vain ryhtyä niin sanotuksi mielipidejohtajaksi olemalla aktiivinen ja tuottamalla paljon luettavaa muille sosiaalisen median käyttäjille. Loppujen lopuksi muille tarjottavan sisällön laadulla on huomattavasti suurempi vaikutus kuin sen määrällä. Määrälläkin on ilman muuta vaikutusta, sillä sosiaalinen media on luonteeltaan nopeatempoinen media, jossa myös mielipidejohtajat unohdetaan nopeasti, jos he eivät ole esillä ja toista ydinsanomaansa riittävän usein.

Mielipidejohtajat on helppo havaita sosiaalisissa verkostoissa. He ovat niitä, joiden aloitteesta keskustelut syntyvät tai jotka vetävät keskusteluun tullessaan muita mukaan siihen. Muut haluavat mielipidejohtajan vastaavan heille ja kertovan heidän ymmärtäneen asian oikein. Luonnollisestikaan mielipidejohtajan näkemyksiä ei kyseenalaisteta yhtä herkästi kuin muiden keskustelijoiden. Mielipidejohtajia voidaan myös varta vasten pyytää mukaan keskusteluihin, koska heidän odotetaan tietävän oikean vastauksen – tai ainakin auttavan muita muodostamaan mielipiteen itse keskustelusta. Toisaalta mielipidejohtajat ovat johtajia vain oman laumansa keskellä: joutuessaan vieraaseen ympäristöön heidän on turha vedota asemaansa jossain muualla verkossa.

Mielipidejohtajat voi tunnistaa lisäksi siitä, että he ovat verkostojensa keskipisteitä myös määrällisesti mitaten: heillä on selvästi muita enemmän suoria kontakteja. Heidän viestejänsä ja jakamiaan sisältöjä ollaan lisäksi alttiita välittämään verkostossa eteenpäin.

Mielipidejohtajat ovat verkostojensa keskipisteitä. Kuvan mielipidejohtaja ei liity juttuun.

Mielipidejohtajat ovat verkostojensa keskipisteitä. Kuvan mielipidejohtaja ei liity juttuun.

Julkkikset

Julkkikset ovat monessa suhteessa kuin sosiaalisen median mielipidejohtajia, mutta he ovat saavuttaneet asemansa muualla kuin somessa. Heitä siis seurataan somessa etupäässä siksi, että he ovat julkkiksia – ei siksi, että heidän mielipiteensä tai ajatuksena olisivat jollain tavalla omaperäisiä tai älykkäämpiä kuin muilla. Sitä ne toki voivat olla, mutta se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Julkkiksilta ei odoteta samalla tavalla aktiivisuutta kuin mielipidejohtajilta. Julkkisten seuraajille eli faneille on tärkeintä, että heidän idolinsa ylipäätään ovat mukana heidän sosiaalisessa verkostossaan ja että he voivat olla julkkiksiin sen ansiosta suoraan yhteydessä. Itse asiassa julkkisten ei kannata olla liian aktiivisia somessa, sillä viestinnässä on aina mahdollista tehdä virheitä, jotka voisivat johtaa ikävään julkisuuteen tai jopa tehdä heistä liian tavallisen tuntuisia. Julkkisten kannattaa viestitellä lyhyesti ja harvoin – mieluummin lähettämällä itsestään kuvia kuin kirjoittamalla pakinoita. Kuvat herättävät enemmän huomiota, ne eivät edellytä kirjoittamista ja ennen kaikkea niistä on helppo tykätä.

Sosiaalisessa verkostossa julkkikset voi huomata paitsi runsaasta kontaktien määrästä myös siitä, että heille lähetettyjä viestejä on suhteettoman paljon enemmän kuin mitä he lähettävät viestejä muille.

Julistajat

Julistajille on tärkeää, että heillä on viesti – tai monta viestiä, mitä enemmän, sen parempi! He ovat kuin radioasemia, jotka lähettävät tauotta valitsemansa aiheen mukaista ohjelmaa. Tyyli on kuitenkin aina sama: he julistavat ja kertovat kuinka asiat ovat, miten niiden pitäisi olla ja kuinka muutokseen päästään. Vaihtoehtoisesti sanoma voi olla yksinkertaisempikin: asiat ovat heidän mielestään joko täysin väärin tai he kertovat yksinomaan miten asioiden pitäisi olla kertomatta kuitenkaan keinoja muutoksen toteuttamiseen. Julistajat ovat yleensä valmiita keskustelemaan, mutta pettyvät nopeasti, jos toinen osapuoli ei ole valmis yhtymään heidän näkemykseensä. Jos et ole samaa mieltä heidän kanssaan, olet yksinkertaisesti heidän mielestään väärässä.

Julistajat voi huomata sosiaalisessa verkostossa siitä, että heillä on epäilyttävän vähän kontakteja viestinnän määrään ja ajalliseen historiaan verrattuna. Tavallisesti aktiivinen keskustelu saa aikaan kontaktien määrän kasvun, mutta julistajilla tämä sääntö ei näytä pätevän – ehkä siksi, että he eivät todella keskustele.

Keskustelijat

Keskustelijat ovat niitä, jotka esittävät kysymyksiä. He eivät tyydy ensimmäiseen vastaukseen, vaan pyytävät lisätietoa, tarkempia perusteluita ja ovat valmiita kyseenalaistamaan minkä tahansa olettamuksen. Keskustelijan paras ystävä on tietenkin toinen keskustelija. Kaksi keskustelijaa voi pitää keskustelun yllä aina siihen asti, että aihe on kaluttu loppuun ja kaikki sivuraiteetkin on tutkittu. Keskustelijat ovat sosiaalisen median liikkeelle paneva voima, sillä loppujen lopuksi he tuottavat kiinnostavimman osan kaikkien keskustelujen sisällöstä. Keskustelijat nimittäin ovat paitsi halukkaita keskustelemaan, myös harjaantuneita verkkokeskustelun jalossa lajissa sen kaikkine vivahteineen. Tämän ansiosta he kykenevät nostamaan paikalleen jymähtäneen viestiketjun uudelle tasolle paneutumalla siihen koko tarmollaan.

Keskustelijat ovat tunnistettavissa siitä, että he useammin liittyvät muiden aloittamiin keskusteluihin kuin aloittavat niitä itse. Parhaat keskustelijat voivat saavuttaa pitkän ajan kuluessa mielipidejohtajan aseman omaan ammattiinsa tai harrastukseensa liittyvissä kysymyksissä.

Kaikillevastaajat

Kaikillevastaajat ovat keskustelijoiden erikoistyyppi. He eivät liity pelkästään niihin keskusteluihin, joissa heillä on osaamisensa ja tietämyksensä puolesta jotain annettavaa, vaan he haluavat sanoa mielipiteensä kaikesta – tai ainakin sellainen kuva heistä helposti syntyy. Heillä on erityinen kyky vastata lyhyen ajan sisällä useisiin menossa oleviin keskusteluihin. Eniten kaikillevastaajat kuitenkin innostuvat tilaisuudesta keskustella jonkun julkkiksen tai mielipidejohtajan kanssa. Pitkään he eivät silti keskusteluissa viihdy, vaan tuntevat velvollisuutensa täytetyksi jo yhden tai kahden viestin jälkeen.

Kaikillevastaajat erottaa keskusteluinnokkuutensa lisäksi siitä, että heidän paikkaansa verkostossa on vaikea määritellä – he eivät tunnu kiinnittyvän mihinkään ryhmään pysyvästi – mutta silti he tuntuvat olevan joka paikassa samaan aikaan.

Portinvartijat

Portinvartijan asema voi olla vaikeasti huomattavissa. Oleellista on, että portinvartijalla on joitakin sellaisia tietoja tai tietolähteitä, joita valtaosalla muista saman verkoston jäsenillä ei ole. Siten hän voi kontrolloida muiden saamaa tietoa mielensä mukaan. Monet erikoisalat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vaativat vuosien perehtymisen. Myös uusien innovaatioiden yleistyessä on tyypillistä, että alkuvaiheessa niihin perehtyneitä asiantuntijoita on vain harvoja. Toisaalta asiantuntijoilla voi olla sellaisia kontakteja muihin samaan aiheeseen perehtyneisiin ihmisiin, joita muilla ei ole. Tämä antaa heille ylivertaisen aseman aloittelijoihin verrattuna, jolloin he voivat käyttää tilannetta hyväksi haluamallaan tavalla.

Toinen vaihtoehto on, että portinvartijalla on mahdollisuus päättää, keillä on pääsy johonkin ryhmään, sisäpiiriin tai verkkoympäristöön, johon muut pyrkivät. Kyse voi olla konkreettisesta asiasta kuten pääsystä johonkin tapahtumaan, ohjelmaan tai uuteen verkkopalveluun tai mahdollisuudesta saada nimi lehteen. Oleellista on, että tämäkin mahdollisuus on seurausta henkilösuhteista, joita muilla ei ole.

Sosiaalisessa verkostossa portinvartijat erottuvat muista sillä, että heillä on sellaisia kontakteja muissa ryhmissä oleviin ihmisiin, joita muilla heidän edustamansa ryhmän jäsenillä ei ole. He siis ovat verkoston heikkoja sidoksia ja toimivat tälläkin tavalla portteina eri ryhmien välillä.

Tiedonhakijat

Tiedonhakijat näkevät sosiaalisen verkoston ennen muuta tietolähteenä. He pyrkivät verkostoitumaan sellaisten käyttäjien kanssa, joiden tietoja he arvelevat myöhemmin voivansa tarvita. Sitten kun he tarvitsevat jotain tietoa, he kääntyvät sosiaalisen verkostonsa puoleen ja esittävät kysymyksensä suoraan asiasta tietäville ihmisille – mieluiten mielipidejohtajille – tai avoimesti kaikille kontakteilleen. Muulloin he etupäässä seuraavat sosiaalisen verkostonsa tuottamaa tietoa ja pyrkivät seulomaan siitä kiinnostavimmat tiedonmurut. Tiedonhakijoiden asennetta verkostoitumiseen ja muihin ihmisiin voi luonnehtia pikemminkin funktionaaliseksi kuin sosiaaliseksi.

Tiedonhakijat voi tunnistaa sosiaalisissa verkostoissa siitä, että he seuraavat enemmän muita käyttäjiä kuin mitä muut seuraavat heitä. Lisäksi heidän aktiivisuutensa ajoittuu selvästi niihin ajanjaksoihin, jolloin he pyrkivät hankkimaan tietoa verkoston avulla.

Keräilijät

Keräilijöille on tärkeää saada verkostoonsa nimekkäitä tai muuten kiinnostavia kontakteja. Tämän vuoksi julkkikset, mielipidejohtajat ja portinvartijat ovat heidän erityisessä suosiossaan. He näkevät sosiaalisen verkoston ikään kuin portfolionaan, joka osoittaa heidän olevan tärkeä henkilö, koska he tuntevat niin monia tärkeitä henkilöitä. Ääritapauksessa he saattavat innostua keräilyssään niin, että he pyrkivät kasvattamaan niin laajan verkoston kuin suinkin mahdollista.

Keräilijät erottaa sosiaalisissa verkostoissa huomattavan suuresta kontaktien määrästä sekä siitä, että he ovat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa yllättävän vähän siihen nähden, että he tuntevat niin monia.

Trollit

Trollin (engl. troll) tarkoituksena on ärsyttää muita verkkokeskusteluun osallistujia. Trolli-sanaa käytetään myös yksittäisistä provosoivista viesteistä, mutta kun sillä kuvataan henkilön koko verkkoidentiteettiä, kyse on jo lähes patologisesta ärsyttäjästä. Trollit pyrkivät etsimään muiden keskustelijoiden herkkiä alueita, joihin he sitten iskevät säälimättä. Pahinta, mitä muut voivat tällaisessa tilanteessa tehdä, on vastata trollille tai peräti suuttua hänelle – mitä trolli juuri toivoo. Internetissä onkin laajalle levinnyt sanonta ”älä ruoki trollia”. Jos kuulet tämän varoituksen, se kannattaa ottaa vakavasti, sillä kun trolli pääsee vauhtiin, on mahdollisuus järkevään keskusteluun mennyttä. Lisäksi netissä esiintyy astetta pahempia trolleja, jotka voivat edetä aina yksittäisten ihmisten vainoamiseen asti.

Trollin erottaa siitä, että jo hänen ensimmäinen viestinsä voi saada muiden keskustelijoiden otsasuonet sykkimään. Salakavalat trollit aloittavat kuitenkin keskustelun puhumalla niitä näitä, jolloin heidän tunnistamisensa voi olla vaikeaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Viime vuosina trolli-sanaa on alettu käyttää lisäksi henkilöistä, jotka levittävät tarkoituksella tiettyä aatetta tai mielipidettä tukevaa tietoa tai jopa suoranaista propagandaa. Näitä henkilöitä paremmin kuvaava sana olisi kuitenkin propagandisti tai agitaattori.

Lurkkaajat (kyttääjät)

Lurkkaajat (engl. lurkers) tai kyttääjät keskittyvät seuraamaan eli lurkkaamaan muiden toimintaa. He kokoavat sosiaalista verkostoa kiinnostustensa aiheiden mukaan, mutta osallistuvat keskusteluihin vain harvoin. Heistä kiinnostavinta on nimenomaan muiden ihmisten seuraaminen, ja innostuessaan he saattavat etsiä seurattavistaan kaiken mahdollisen saatavana olevan tiedon netistä. Liiallinen lurkkaaminen voi johtaa komeroitumiseen, jolloin muiden seuraamisesta voi paisua suhteettoman tärkeä osa lurkkaajan elämää.

Lurkkaajat näyttäytyvät toisille verkoston jäsenille passiivisina käyttäjinä, jotka kuitenkin saattavat jossain tilanteessa osoittautua yllättävän hyvin informoiduiksi toisten ihmisten elämästä.

Oman tiensä kulkijat

Oman tiensä kulkijoita on vaikea kuvata mitenkään muuten kuin siten, että heitä on vaikea kuvailla omana ryhmänään. Ennen muuta he ovat kuitenkin luovia. He saattavat käyttää sosiaalista verkostoa esimerkiksi taideperformanssien esittämiseen, runojen kirjoittamiseen, päiväkirjan pitämiseen, jatkotarinoiden kertomiseen tai satiirisen henkilöhahmon esittämiseen. Tähän ryhmään kuuluvat myös täysin käsittämättömät tapaukset.

Mainokset

Kuplat ja volyymiharha

Tämä artikkeli on näyteluku Sosiaalisen median käsikirjasta (4.2.3. luku, s. 186-187).

Kun sosiaalisen median käyttäjät valitsevat omien intressiensä mukaan, keitä he ottavat mukaan verkostoihinsa ja mitä tietolähteitä he seuraavat, niin myös somen kautta saatava tieto on jokaisen käyttäjän kohdalla erilaista. Verkostoitumisessa ei siten ole kyse vain henkilöiden ja muiden tahojen valinnasta, vaan samalla käyttäjä muodostaa konkreettisesti omien valintojensa mukaisen informaatio- ja uutiskanavan. Tavallisesti tämä tarkoittaa, että sosiaalinen media tuottaa sellaista tietoa, joka vastaa käyttäjän omia kiinnostuksen kohteita, mielipiteitä ja toiveita. Vastaavasti epämieluisia tahoja ja tietolähteitä ei yleensä seurata. Tuloksena voi olla hyvin yksiäänistä tietoa maailman tapahtumista ja ihmisten mielipiteistä. Tämä on omiaan synnyttämään niin sanotun kuplan: kun käyttäjä valitsee omia mielipiteitään vastaavia tietolähteitä, ne vahvistavat entisestään hänen omia uskomuksiaan. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että hän vilpittömästi uskoo näkemystensä edustavan enemmistön näkemystä – sillä ovathan kaikki hänen verkossa tapaamansa ihmiset niistä samaa mieltä. Samasta asiasta käytetään myös nimeä ryhmäajattelu (engl. groupthink).

Esimerkiksi vuoden 2012 presidentinvaaleissa oli nähtävissä, kuinka Pekka Haaviston kannattajat valoivat toisiinsa uskoa ehdokkaansa menestymiseen. Haaviston tueksi syntyi kansanliike, mikä riitti nostamaan hänet vaalien toiselle kierrokselle, mutta vaalivoitto jäi silti kauas. Vaalituloksen julkistamisen hetkellä tuhansien ihmisten synnyttämä kupla puhkesi. Monet toivat järkytyksensä selvästi esiin sosiaalisessa mediassa – niin varmoja he olivat somessa näkemänsä perusteella olleet Haaviston nauttimasta ”enemmistön” kannatuksesta.

Sosiaalinen media on omiaan vahvistamaan pienenkin joukon äänen niin voimakkaaksi, että se alkaa kuulostaa huomattavasti todellista kokoaan isomman joukon ääneltä. Tätä kutsutaan volyymiharhaksi tai megafoniefektiksi. Näin tapahtuu varsinkin silloin, kun sosiaalista mediaa käytetään taitavasti sen mekanismeja hyödyntäen. Esimerkiksi voimakkaan tunnereaktion aiheuttamaa tai oletetun vääryyden esille tuovaa viestiä jaetaan herkästi sosiaalisissa verkostoissa, jolloin viestin alkuperäinen lähettäjä saa asialleen laajan näkyvyyden. Silti viestin sanoma saattaa edustaa vain pienen joukon näkemystä.

P.S. Tämän näyteluvun julkaisuun kirvoitti Eduskuntavaalien tuloksesta käyty keskustelu, jossa on arveltu joidenkin kuplien puhjenneen.

Sosiaalisen median käsitteen määrittelyä

Tämä artikkeli on näyteluku Sosiaalisen median käsikirjasta (2. luku, s. 34-36).

Sosiaalista mediaa on luonnehdittu ja määritelty monella tavalla. Sosiaalisen median käsite voidaan nähdä jatkona Web 2.0:n käsitteelle, joka yleistyi vuonna 2005. Tätä ennen uuden tyyppisille käyttäjien vuorovaikutukseen ja sisällöntuotantoon perustuville verkkopalveluille ei ollut yhteistä käsitettä, vaikka se, mitä nykyään kutsumme sosiaalisen median aikakaudeksi, oli jo alkanut blogien, wikien, yhteisösivustojen ja verkostopalvelujen yleistyttyä laajempaan käyttöön (ks. luku 1.2.).

Web 2.0 oli hallitseva käsite vuosina 2005-2010. Se sai alkunsa mediayrittäjä Tim O’Reillyn vuonna 2004 järjestämästä samannimisestä konferenssista, jonka jälkeen käsite levisi yleiseen käyttöön. Sosiaalisen median käsite yleistyi Suomessa vuonna 2009, jonka jälkeen se syrjäytti pian Web 2.0:n julkisessa kielenkäytössä. Web 2.0 ja sosiaalinen media eivät ole suoraan synonyymeja, vaan Web 2.0:n on nähty sosiaalista mediaa teknisempänä käsitteenä, jolla viitataan tiettyihin web-tekniikoihin, jotka mahdollistavat (vuoden 2004 perspektiivistä) aiempaa toiminnallisempien ja vuorovaikutteisempien verkkopalvelujen tekemisen. Sosiaalisen median käsite sen sijaan pureutuu käyttäjien väliseen vuorovaikutukseen sekä sisältöjen tuottamiseen ja jakamiseen.

Sosiaalisen median käsite yleistyi Suomessa jonkin verran varhemmin kuin monessa muussa maassa. Googlen hakuhistoriassa sosiaalinen media ohitti Suomessa Web 2.0:n kesäkuussa 2009, kun vastaava muutos tapahtui kansainvälisesti vasta helmikuussa 2010. Suomessa tutkijat ja aiheesta kiinnostuneet pyrkivät myös määrittelemään sosiaalisen median käsitettä aiemmin ja aktiivisemmin kuin muualla maailmassa.

Laajimmassa merkityksessään sosiaalinen media on sateenvarjokäsite, jonka alla sille annetaan erilaisia merkityksiä. Varsinkin alkuvaiheessa sosiaalinen media määriteltiin luettelemalla joukko verkkopalveluita tai niiden ominaisuuksia, joiden sanottiin olevan sosiaalista mediaa. Esimerkiksi Katri Lietsala ja Esa Sirkkunen mainitsevat vuonna 2008 julkaistussa alan pioneeriteoksessaan sosiaaliseen mediaan kuuluviksi käytännöiksi muun muassa bloggaamisen, sosiaalisen verkostoitumisen ja osallistumisen wikien sisällöntuotantoon. Toinen varhainen kotimainen sosiaalisen median määritelmä löytyy Kirsi Laitisen ja Marko Rissasen vuonna 2007 toimittamasta teoksesta, jossa sosiaalista mediaa luonnehditaan ”Internetin uudeksi kehitysmuodoksi”, josta on erotettavissa kolme keskeistä asiaa: avoimuus, vuorovaikutus ja viestintämuotojen yhteensulautuminen.

Kolmikantainen käsitemäärittely: sisällöt, yhteisöt ja teknologiat

Suomessa laajimmin lainattu sosiaalisen median määritelmä on lähtöisin VTT:n tutkijoilta vuodelta 2007. Sen mukaan sosiaalinen media rakentuu sisällöistä, yhteisöistä ja Web 2.0 -teknologioista. Edelleen määritelmän mukaan sosiaalisen median sovellukset ja palvelut perustuvat joko kokonaan käyttäjien tuottamaan sisältöön tai käyttäjillä on muu merkittävä rooli niiden toiminnassa.

Sosiaalinen media syntyy sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden summana

Toinen yleisesti käytössä oleva sosiaalisen median määritelmä on Jussi-Pekka Erkkolan gradututkimuksesta, jossa hän laajan käsiteanalyysin pohjalta tarkentaa VTT:n esittämää määritelmää siten, että sosiaalinen media on prosessi, jossa käyttäjät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla. Lisäksi hän huomauttaa sosiaalisella medialla olevan toinenkin merkitys: se on tuotanto- ja jakelurakenteita muuttava ilmiö, jolla on vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.

Määritelmässä mainitut ”yhteisöt” on syytä ymmärtää tässä yhteydessä väljästi, sillä sosiaalisen median yhteydessä syntyvät sosiaaliset rakenteet eivät useinkaan ole sosiologian näkökulmasta kiinteitä yhteisöjä. Yhteisöllisyyden syvyys vaihtelee sosiaalisessa mediassa erittäin löysästä erittäin tiukkaan. Siksi olisi osuvampaa korvata ”yhteisöt” sosiaalisen median määrittelyssä esimerkiksi ”jollakin tavalla toisiinsa yhteydessä olevilla ihmisillä”. Ehkä tämänkän vuoksi ”yhteisöllisen median” käsite, jota Kotimaisten kielten keskus on suositellut ”sosiaalisen median” tilalle, ei ole yleistynyt. Suurempi vaikutus lienee kuitenkin sillä, että englanninkielisen ”social media” -termin nopea leviäminen tuki sen suomenkielisen käännöslainan vakiintumista käyttöön.

Sanastokeskus TSK:n vuonna 2010 julkaisema sosiaalisen median määritelmä noudattaa VTT:n edellä kerrottua määritelmää, mutta siinä yhteisöt on korvattu ihmisten välisillä suhteilla. Sen mukaan sosiaalinen media on ”tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita”. Ymmärrettävyyden lisäksi tämän määritelmän vahvuus on, että se esitettiin osana laajaa ja systemaattista sosiaalisen median sanastoa. Sanastokeskuksen määritelmää voi siksi pitää suositeltavana.

On syytä muistaa, että yllä esitetyt sosiaalisen median määritelmät ovat käytössä etupäässä Suomessa – joskin esimerkiksi englanninkielinen Wikipedia viittaa syksyllä 2014 tätä kirjoittaessa social media -artikkelissa ensimmäisenä juuri VTT:n määritelmään. Kansainvälisessä kirjallisuudessa käytetään sosiaalisen median ohella monia sitä lähellä olevia käsitteitä kuten Web 2.0, social software ja social web sekä esimerkiksi yhteisöpalveluita tarkoittavaa social networking service  -termiä (lyhennetään SNS).

Mitkä verkkopalvelut ovat sosiaalista mediaa?

Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä Facebookin, YouTuben, Wikipedian ja Twitterin kaltaisia verkkopalveluita. Lisäksi sosiaalisen median määritelmän mukaisia ominaisuuksia ja toimintatapoja on useilla muillakin www-sivustoilla. Sosiaalisen median käsite on jopa ehditty julistamaan monta kertaa turhaksi sillä perusteella, että kaikki nettisivut sisältävät nykyään sosiaalisen median elementtejä. Tarkkaan ottaen tämä ei pidä paikkaansa, mutta väite kuvaa hyvin sitä, miten laajalle levinneitä ja suosittuja sosiaalisen median toiminnot netissä nykyään ovat.

Sosiaalisen median verkkopalveluiksi tai lyhyemmin some-palveluiksi kutsutaan niitä verkkopalveluita, joiden ensisijainen käyttötarkoitus liittyy tai jotka muutoin perustuvat sosiaalisen mediaan – esimerkiksi keskusteluun, sisältöjen tuottamiseen ja jakamiseen tai verkostoitumiseen. Kun pitäydytään viimeksi kuvatussa sosiaalisen median määritelmässä, niin some-palvelujen ulkopuolelle jäävät esimerkiksi massaroolipelit ja virtuaalimaailmat.

Sosiaalisen median palveluilla tarkoitetaan yleensä web-pohjaisten verkkopalvelujen ohella mobiililaitteiden pikaviesti-, chat- ja yhteistyösovelluksia sekä muita sovelluksia, joissa sosiaalisen median toiminnot ovat hallitsevia. Tämän taustalla on se, että monia pikaviesti- ja chat-sovelluksia voi käyttää myös www-pohjaisen käyttöliittymän kautta. Toisaalta monia alkujaan www-pohjaisia sosiaalisen median palveluita on myöhemmin tullut mahdolliseksi käyttää eri mobiililaitteille tehtyjen sovellusten kautta. Hyvänä esimerkkinä tästä on Twitter, jonka suosio perustuu suurelta osin mobiililaitteilla tapahtuvaan käyttöön. Esimerkiksi myös Facebook on saatavana omana sovelluksena useimmille kännyköille ja tableteille. Mobiililaitteille asennettavien viestintä- ja sosiaalisen median sovellusten välinen ero on veteen piirretty viiva.

 

Lähteet:

Ahlqvist Toni, Bäck Asta, Halonen Minna ja Heinonen Sirkka, 2008, Social media road maps exploring the futures triggered by social media, VTT, http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2008/T2454.pdf

Erkkola Jussi-Pekka, 2008, Sosiaalisen median käsitteestä, Taideteollisen korkeakoulun lopputyö, http://users.jyu.fi/~juerkkol/sosmed_kasite_erkkola.pdf

Kangas Petteri, Toivonen Santtu ja Bäck Asta, 2007, Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja, VTT, http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2007/T2369.pdf

Laitinen Kirsi ja Rissanen Marko, 2007, Virtuaalisia yhteisöjä, ajatuksia ja avoimuutta – sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen tukena, https://www.uef.fi/documents/13384/986238/SMOOT.pdf/3df00b96-afb5-4051-87f1-33d7066e4ced

Lietsala Katri ja Sirkkunen Esa, 2008, Social media: Introduction to the tools and processes of participatory economy, http://tampub.uta.fi/handle/10024/65560

O’Reilly Tim, 2005, What Is Web 2.0 – Design Patterns and Business Models for the Next Generation of Software, http://oreilly.com/web2/archive/what-is-web-20.html

Sanastokeskus TSK ry, 2010, Sosiaalisen median sanasto (TSK 40), http://www.tsk.fi/tsk/fi/sosiaalisen_median_sanasto_tsk_40-513.html

Wikipedian Sosiaalinen media -artikkeli, viitattu 28.10.2014, http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_media

Social Media World Map 2014 and TOP list of social media sites

When I was writing Social media handbook (published in Finnish last week) I collected a lot of statistics about social media sites and their users. As a result, we now have a top list of social media sites. Using this data we created the social media world map. The map is drawn by Linda Saukko-Rauta. Social Media World Map 2014High resolution version (PDF 2,6 Mb) Data was collected during autumn 2014. This might very well be the most recent top list of social media sites:

Service Monthly active users in millions MAU (or an estimate based to Alexa.com daily users stats)
1. Facebook 1390
2. YouTube 1000
3. WhatsApp 700
4. Google+ 540
5. Blogger (Blogspot.com) 520
6. WordPress.com 409
7. Wikipedia 400
8. Instagram 300
9. Dropbox 300
10. Skype 300
11. Twitter 284
12. TripAdvisor 280
13. Tumblr 200
14. Facebook Messenger 200
15. Google Drive (Google Docs) 190
16. LinkedIn 186
17. Ask.fm 180
18. Kik Messenger 150
19. Pinterest 100
20. Vimeo 100
21. SnapChat 100
22. Flickr 92
23. SlideShare 60
24. Twitch 60
25. LastFM 57
26. FourSquare 50
27. Google Sivustot 40
28. Prezi 40
29. MySpace 36
30. Microsoft OneDrive 25
31. Evernote 20
32. Doodle 20
33. Wikispaces 10
34. Diigo 7
35. Quora 2,9

Updated 2015-02-26

Copyrights You can share and use this map under the Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs license. Example of source reference: Harto Pönkä and Linda Saukko-Rauta, Social media handbook (in Finnish), 2014, CC BY-NC-ND.   (Original idea of the map: Randall Munroe, 2007) Finnish version

Sosiaalisen median maailmankartta 2014 ja some-palvelujen TOP-lista

Monena vuotena netissä on kiertänyt erilaisia karttoja yhteisöpalveluista ja muista sosiaalisen median palveluista. Sosiaalisen median käsikirjaa tehdessä kävin läpi kymmenien some-palvelujen tuoreimmat tilastot – kirjaan niistä päätyi yli 40. Samalla heräsi idea, että tilastot voisi esittää myös sosiaalisen median maailmankarttana. Kartan piirtämisestä vastasi Linda Saukko-Rauta.

Sosiaalisen median maailmankartta 2014Korkearesoluutioinen versio (PDF 2,7 Mt)

Kartan piirtämisessä käytetyt käyttäjämäärätiedot on kerätty syksyllä 2014. Tämä on samalla minun tietämäni mukaan tuorein TOP-lista some-palvelujen käyttäjämääristä:

Palvelu Aktiivisia kk-käyttäjiä miljoonaa (tai arvio Alexa.com:in päiväkäyttäjien perusteella)
1. Facebook 1390
2. YouTube 1000
3. WhatsApp 700
4. Google+ 540
5. Blogger (Blogspot.com) 520
6. WordPress.com 409
7. Wikipedia 400
8. Instagram 300
9. Dropbox 300
10. Skype 300
11. Twitter 284
12. TripAdvisor 280
13. Tumblr 200
14. Facebook Messenger 200
15. Google Drive (Google Docs) 190
16. LinkedIn 186
17. Ask.fm 180
18. Kik Messenger 150
19. Pinterest 100
20. Vimeo 100
21. SnapChat 100
22. Flickr 92
23. SlideShare 60
24. Twitch 60
25. LastFM 57
26. FourSquare 50
27. Google Sivustot 40
28. Prezi 40
29. MySpace 36
30. Microsoft OneDrive 25
31. Evernote 20
32. Doodle 20
33. Wikispaces 10
34. Diigo 7
35. Quora 2,9

 Päivitetty 26.2.2015

Kartan tekijänoikeudet

Karttaa saa jakaa ja käyttää Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia -lisenssin mukaisesti.

Lähdemerkinnän voi esittää esimerkiksi näin:
Harto Pönkä ja Linda Saukko-Rauta, Sosiaalisen median käsikirja, 2014, CC BY-NC-ND.

(Kartan alkuperäisidea: Randall Munroe, 2007)

English version

Kirjan rakenne ja sisällysluettelo

Sosiaalisen median käsikirjassa on n. 230 sivua. Kirja on jaettu viiteen osaan.

Ensiksi on johdanto, jossa mm. käydään läpi sosiaalisen median taustaa ja tähänastisia vaiheita sekä suosion syitä.

Toinen osa on sosiaalisen median perusteet sisältäen mm. käsitteen määrittelyä sekä tietoa somen käyttäjistä ja käytöstä. Nämä kohdat sisältävät myös verkkoidentiteettiin, some-palvelujen käyttöehtoihin, tekijänoikeuksiin ja tietoturvaan liittyviä asioita. Lisäksi luvussa käydään läpi sosiaalisen median varjopuolia eri tutkimusten pohjalta. Osion päättää sosiaalista mediaa käyttävien lasten ja nuorten vanhemmille tarkoitettu luku.

Kolmannessa osassa esitellään sosiaalisen median palveluita. Kirja sisältää esittelyn yli 40:stä some-palvelusta. Suosituimmat palvelut esitellään laajemmin ja käydään läpi, miten palveluihin liitytään. Palvelut on jaettu aiheittain alalukuihin, mikä helpottaa lukijaa löytämään häntä kiinnostavia uusia some-palveluita.

Neljäs osa on sosiaalista mediaa edistyneille, ja siinä mennään nimensä mukaisesti perusteita syvemmälle sosiaalisen median käytön ja ilmiöiden maailmaan. Tämä kirjan osa alkaa avoimuutta ja jakamista käsittelevällä luvulla, jota seuraa mm. sosiaalisia verkostoja, käyttäjien rooleja, yhteisöllistä työskentelyä, some-ympäristöjen ylläpitoa ja somen toimintakulttuuria käsittelevät luvut.

Viidennessä osassa keskitytään sosiaalisen median tulevaisuuden näkymiin. Sosiaalisen median palvelujen suosioiden muuttuessa jatkuvasti on kiinnostavaa tarkastella ja ennakoida, mitkä some-palvelut kasvattavat suosioon juuri tällä hetkellä ja mitä pitkäaikaisia trendejä sekä tulevia muutoksia on nähtävissä.

Tutustu kirjan sisällyslutteloon tästä:
Sosiaalisen median käsikirjan sisällysluettelo (PDF)

Tervetuloa somekäsikirjan blogiin!

Sosiaalisen median käsikirja on parhaillaan painossa – ja pian kaupoissa – joten on aika avata tämä blogi. Löydät täältä aluksi mm. kirjan esittelyn ja tietoa kirjoittajasta.

Tämä blogin varsinainen tehtävä on kuitenkin toimia kirjan nettilaajennuksena. Tulet siis jatkossa löytämään täältä ajankohtaista tietoa sosiaalisesta mediasta sekä päivityksiä kirjassa käsiteltyihin teemoihin ja some-palveluihin.

Tervetuloa mukaan!

Ystävällisin terveisin,

Harto Pönkä